Vox Urbana – kaupungin ääni

Helsingin Kunnallisvirkamiesten ja Toimihenkiöiden sekakuoro hyväksyi minut työtoverini usutuksesta ja äänikokeesta huolimatta hämmästyksekseni laulajaksi tenoristemmaan. Tietysti mieslaulajista oli sekakuoroissa aina pulaa, ja kun mielelläni lauleskelin jopa kylpyhuoneessa sain paikan takarivissä dir cant Martti Neuvosen vastuulle. Siitä jatkui sitten pitkäaikainen jokakeskiviikkoinen harjoittelu mukavassa seurassa Sulasolin ja muidenkin nuottien parissa virastoni ruokasalissa työajan jälkeen ja joskus jopa viikonloppuleireillä konserttien edellä. Yksinäisen työhuoneen ulkopuolella kohdatut eri laitosten ja virastojen työtoverit loivat stadilaista yhteenkuuluvuutta vailla vertaa. Vähitellen opinkin jotakin, usein uuden laulun tuskittelualun jälkeen. Laulujen henki ja sisältö puhuttelivat, ja yhteisen ääniharmonian kokeminen oli palkitsevaa.

Keväisin pidimme konsertin, jonne kuorolaisten suvut, tutut ja ystävät ostivat pääsylipun ja arpoja toiminnan tukemiseksi ja kannustamiseksi. Myöhemmin aloitimme Adventtikonsertti-perinteen Vanhassa Kirkossa, mikä saavutti satalukuisen yleisösuosion ja taloudellisen menestyksen. (Onneksi emme polttaneet vahingossa kirkkoa, kun erään kerran tunnelmatuikut kuumennuttuaan lehahtivat roihuamaan – sammutuspeiton onnistunut käyttö sai aplodit kohoamaan hyvän konserttielämyksen lisäksi). Art Goes Kapakka -kiertueillakin olimme mukana ja Hei Helsingist -päivänä Tallinnan Raatihuoneentorilla palelemassa. Merkkivuosikonsertti pidettiin komeasti kaupungintalolla. Virossa kävimme Tallinnan laulujuhlilla ja Karlen kirkossa, Sangastessa, Hallistessa, Tartossa, … ja bussissa laulettiin nii-iin.

Ohjelmistoon kuului kansan- ja kirkkolaulujen ohella ruotsalaisia, virolaisia, latinalaisia, englantilaisia, saksalaisia, venäläisiä, italialaisia ym teoksia pääosin käännöksinä ja sovituksina mutta myös alkuperäisinä. Jotkin niistä soivat edelleen mielessäni, vaikka stemman hyräily tuottaakin jo vaikeuksia. Pari mapillista ja monta kirjaa on hyllyssäni odottamassa seikkailjaa muistojen polulle. Poimintoja niistä: Elämäni on lauluni, Kultainen nuoruus, Vangittujen kuoro, Valo välkkyy, Psallat scholarum concio, Pieni kultapilvi, On suuri sun rantas´autius, Näin unta kesästä kerran, Oman kullan silmät, Sunrise-Sunset, Niin paljon kuuluu rakkauteen, Maljani juo´os, Lähde, Laulu on iloni ja työni, Lauantai-ilta, Kesäilta, Kesäillalla, Kell´ onni on, Kaunis on, Hyvää yötä, Hiljainen ilta, Helin, Glädjens blomster, En päivääkään, … ja monia monia muita!

Kuoron naisvalta valitsi minut ensin nuotistonhoitajaksi ja sitten puheenjohtajaksi. Maineemme taisi kasvaa, koska pitkäaikaisia jäseniä koristeltiin Sulasolin ansiomerkillä, joista paras kiitos kuului Martille paneutuneesta ja rohkaisevasta johtamisesta. Martin vetäydyttyä ei kuoron toiminta pysynyt koossa. Ihmissuhteisiin tuli onnettomia säröjä ja monet erosivat – minäkin. Muutamat ystävyyssuhteet säilyivät aikansa, mutta varsinkin Vappu ja Tuomo merkitsivät paljon ja Vappu vieläkin.

Sitten sain ehdotuksen laulattaa vanhuksia viriketoiminnan tarkoituksella. Kokosin vanhoista laulukirjoista tuttuja tekstejä helposti luettavin kirjaimin. Kuorokokemukseni auttoi houkuttelemaan vastentahtoisetkin ensin tavailemaan ja hyräilemään ja lopulta innostuneesti laulamaan kanssani lapsuutensa lauluja. Eikä niihin lopulta tarvittu edes tekstejä, kun muisti heräsi! Kiitos VOXille saamastani rohkeudesta innostaa muitakin! Myöhemmin uskalsin liittyä vielä PiKoMaLa:n kuoroon muutamaksi vuodeksi, mutta sen jälkeen olivat kuorolauluni lauletut. Laulan vieläkin, kunhan kukaan ei ole kuulemassa.

 

pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet moncler outlet woolrich outlet