Poikakoululainen

”Ei Väinöä voi Tehtaanpuiston yhteiskouluun laittaa, kaikkien vanhempien sisarusten jatkeeksi…” tai sen tapaista lienee sisareni Airi todennut (tai tuleva lanko Kari sisareni säestämänä). Niin jouduin tai pääsin – miten sen nyt ottaa – Norssiin. Kari oli norssi itsekin, joten hän kai tiesi parhaiten, ja olihan isä-Reinokin norssi. Poikakoululainen toisessa polvessa!

Opettajamuistoja

Alkuaika Norssissa ei ollut helppoa. Jouduin kertaamaan toisen luokan. Se taisi tehota ymmärrykseeni, sillä myöhemmin lehtori L. Arvi P. Poijärvi pysähtyi hallikäytävällä välituntia valvoessaan eteeni ja kysyi: ”Castrén, mitä sinulle NYT kuuluu?” – ollen tietoisesti tyytyväinen tilanteeseeni. Hänen vaimonsa oli Lapinlahden kansakoulussa alaluokkien opettajani, joten kunnioitin näitä kasvattajaopettajia. Norssin rehtori Rafael (Rafu) Holmström oli jumalan paikallissijainen, viimeistä tuomiota jakamassa yhdessä vahtimestari Pellin kanssa, joka oli ollut poliisi. Koulussa naurettiin, että vaksi on reksi ja reksi on poliisi – olisiko siinä ollut jotakin henkilökohtaista?

Kiinnostukseni biologiaan väheni hyvästä opettajastamme ”Korsivarsi” Risto Valjakasta huolimatta: leimauduin lehmä-kana -risteyttäjäksi ”lajien kulttuurisen kehityksen” -oppitunnilla. Biologia vaihtui siksi seiskaluokalla psykologiaan – lehtori Visapään tyylikkääseen tunnelmaan; tosin uskon tyttöjen aivojen silti kestävän filosofian opiskelua, vaikka Niilo näin herjasi – meitä poikia sparratakseen, mukamas! Arvostan edelleen matematiikan opettajaamme Sädettä, kiinnostuksen herättäjänä problematiikkaan ja toisinajatteluun: hän antoi minun kolmasti todistella – turhaan – kulman jakamista geometrisesti kolmeen yhtä suureen osaan. Toisinaan, yksinäisissä tai mahdottomissa tilanteissa, toivon häntä yhä tuekseni.

Setä Väinö

Taisin vakavoitua koko poikakouluajaksi, sillä luokkatoveritkin tituleerasivat minua Setä Väinöksi. Pahin suunsoitto ja kiusaaminen loppui, kun kerran (muistaakseni kolmannella luokalla) lopetin pahimman häirikön kiusaamiset mottaamalla päin näköä.

Yhteisiä asioita hoitelemaan ajauduin – luonnostani – ollessani kai aloitteellinen. Ensin suunnittelin keskikoululuokan luokkasormuksen tyylitellyllä V b -vaakunasinetillä, sitten olin Konventin rahastonhoitajana (otin käyttöön kaksinkertaisen amerikkalaisen kirjanpidon veljeni Yrjön neuvoilla) ja lopulta Norssi-takin hankkijana koko ikäuokalle. Myöhemmin villiinnyin uudelleen, koska olin perustamassa ampumakerhoa (vastoin Pariisin rauhansopimusta) ja lopuksi tanssikerhoa vanhojentanssien edellä – tietyti tyttönorssien kanssa. Kasvatusopillisella yhdistyksellä taisi olla vaikutusta tanssikerhon perustamiseen, sillä sitä edeltäneeseen American Week -kielitaitotapaamiseen he ”parittivat” meitä tyttönorssien kanssa onnistuneesti. Minä olin Robert, jos joku koulukaverini sen nimen vielä muistaa.

Luokkatovereihin suhteeni oli varsin etäinen siitäkin syystä, että asuin Roihuvuoressa, muiden asuessa lähinnä Helsingin kantakaupungissa. Lähimpänä ja ikuisesti mieleeni jääneenä oli nyt jo edesmennyt Heikki P. S. Leivo, poikani Panun kummisedäksikin sitoutunut ystävä. On teitä muitakin muisteltavaksi: Eero Huovinen, Veikko Vuorio, Henry Timonen, Risto-Heikki Laakso, Jussi Tunturi, Pekka Rosén, Mikko Mäntynen… Sedän muisti alkaa jo vieroittaa nimiä, täytyy katsoa matrikkelista*) aina uudestaan.

Penkkareista Sipilän Kartanosta palattiin koululle bussilla – istutin rohkeillen polvelleni tyttönorssin, jonka kansa sovittiin jopa menosta Kaivopuiston laskiaismäkeen. Sen jälkeen on hänen kanssaan, tähän asti, laskettu ja kiivetty mäkiä, välillä eksyenkin. Kaikkea se norssius teettää!

Epilogi

Luokkatoverit huusivat minut Vanhojen Norssien vuosikokouksessa hallituksen jäseneksi, pian lakin saatuani, missä luottamustehtävässä olin ylpeänä vuoteen 2016 asti. Usein estyneenä tulemasta muihin tapaamisiin kuin Norssinpäivään, sain kirjeen – hallituspaikkani on siirtynyt seuraavalle. Aikaans´ kutakin ja onnea uusille jäsenille.

Vanhojen Norssien hallituksessa mukana ollessani näkyvinä saavutuksinamme voidaan pitää mm. koulun nimen palauttamista Normaalilyseoksi (vasemmistoministerin asepalveluksen aikana), Veikko-lehden kustantamista, Norssin matrikkelin/historian julkaisemista ja Vuoden Norssien nimeämistä. Henkilökohtaisesti olen se syyllinen, joka vastustuksista huolimatta sain ensimmäisen tytön Vanhojen Norssien hallitukseen.

”Non scholae sed vitae discimus – Ei koulua vaan elämää varten”

*) Norssin 125-vuotismatrikkelin toimittaja oli kummipoikani Kari C. apunaan Ville Parpola, Mikko Myllykoski ja Aarre Terho. Ohto Manninen valvoi työskentelyä.

pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet moncler outlet woolrich outlet