Merihevoset

 

 

Innostuttiin ystäväni Kalervo Rasimuksen ja kahden-kolmen hänen kaverinsa kanssa urheilusukelluksesta. Käytiin Liiton harjoituksissa, hankittiin laitteet ja varusteet ja jopa oma vene Vilijaanaksi kastettu, vanha tasalautainen ja keulakatettu petrooli-Olympialla varustettu, sukellusretkien kulkupeliksi ja  tukikohdaksi. Monien kokousten ja pöytäkirjojen  jälkeen nahkakin alkoi kastua, ensin kylpyammeessa märkäpuvun lämpimyyttä kokeillen, sitten Helsingin edustan Abrahaminluodoilla ja myöhemmin vähän ulompanakin.

Kokemusten ohella uudesta painottomuuden ulottuvuudesta ”saaliiksi” kertyi Krimin sodan tms vanhoja tykinkuulia, jotka kuitenkin entisöintitaitojen puutteessa kohta ruostuivat mureniksi, paitsi se iso Anti Corrol Oililla sivelty sentterin painoinen. Ensin puhdistin sen pinnalta, mutta kun se käsittämättömästi alkoi kuumeta, pistin vesihanan alle jäähtymään. Äkkiä se ”räjähti”. Säikähdyshän se vain oli ja turhakin, sillä ilman runsas happipitoisuus kiihdytti pintaraudan ruostumista, jolloin vapautui lämpöä, joka laajensi sisällä ontossaja kuivassa tilassa olleen ruutijäämän (tai harjoitusammuksen tyhjän tilan) kaasun, joka kupli lunttutapin tulilankareiästä äkkiä ulos.

Arvokkaampaakin löytyi…

Gustaa Adolf, Ruotsin laivaston lippulaiva, ajoi karille lounaismyrskyssä Helsingin edustalla. Venäläiset polttivat pinnalle jääneen osan, mutta ankkuri ja takila ja osa runkoa ajautui mereen – ja unohtui! Merikorteillekin nimetty kari on virheellinen. Kaksi valtavaa ankkuria, pylpyröitä ja takilan osia makaa edelleenkin lähes Helsinkiin johtavan laivaväylän alla Harmajan ulkopuolella.

Emme julkaisseet löytöä, sillä se olisi ollut liian helppo sukellusten ja ryöstelyn kohde. Merimuseon intendentille ilmoitimme asiasta, ja hän oli kanssamme samaa mieltä, sillä suojeluun ja restaurointiin ei ollut varoja. Nautiskeltiinhan itse kaikessa hiljaisuudessa.

”Pidelkääs kiinni”

Kun sovimme matkasta Emäsalon luotsiaseman edessä olevalle tunnetulle hylylle, päivä oli joulukuun kuudes – eli rannat jäässä. Luotsikippari vei meidät ”tutunkauppaa” tyytyväisenä isolla rautalaivallaan saaren rantaan, ja irrotellessamme kumivenettä hän sanoi pidelkääs kiinni, joilloin moottorit jyrähtivät ja keula nousi silokalliolle – silvuplee sukeltajat. Takaisin tultiin vähän jäähtyneinä, olihan veden lämpö lähellä päivämäärää! Merivartioasemalla sitten lämmettiin mukavassa seurassa.

 

pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet moncler outlet woolrich outlet