Kansallissäätiö ja Helsingin Porvarillinen Kulttuuriyhdistys

Yrjö-veljeni toimi Kansallissäätiön asiamiehenä Helsingissä. Vaimonsa Marja oli säätiön naistoimikunnan aktiviteeteissä mukana ja sai omankin Marja-vaimoni innostumaan arpojen myynnistä ja ties mistä muusta. Joten ajauduin pyynnöstä auttelemaan Kansallisäätiö-lehden toimittamisessa. Visuaalisen ilmeen ja varsinkin kansikuvien ideoinnin ohella toimitin muutaman kulttuuripoliittisen artikkelinkin sisältöihin. Ansiosta tai ilman vaikutti pieni roolini työuraani loppuelämäni ajaksi säätiön puheenjohtajan Kalle Pettisen takia.

 

Kansallissäätiö -lehti, kansi. Pohjakuva lainattu: A. Dúrer: käsiharjoitelma

 

Laajasalolainen Pirkko Etelävuori tiedusteli kerran halukkuuttani käynnistää sammumaan päässyt Helsingin Porvarillinen Kulttuuriyhdistys. Hasteen merkitystä en silloin vielä täysin ymmärtänyt poliittisesti, vaikka olihan yhdistys tietysti Kansallisen Kokoomuksen reviirissä. Myöhemmin selvisi, että tilanne oli huolestuttanut Kokoomuksen vastuuhenkilöitä.

Laajasalolaisen opettajan Timo Korpelan ja vanhan Norssiveljen Heikki PS Leivon kanssa perustimme yhdistyksen siis ”uudestaan” puutteellisen asiakirjataustan johdosta. Nopeasti kohdistui toimintaamme lajaa kiinnostusta. Kullttuuripoliittisen liiton yhdistysjäsenistä olimme pian yksi suurimmista ja aktiivisimmista. Kokoomus pyysi minut Kulttuuripoliittiseen toimikuntaansa vaaliohjelmatyötä tekemään. Helsingin Kulttuurilautakunnan varajäsenyys ja sen Kuvataidejaoston jäsenyys ”seurasivat” mandaattina. Kolmen ”sääntötapaisen” vuoden kuluttua jätin postini puheenjohtajana Leivolle viipyen vielä rivijäsenä hallituksessa. 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt sukupolven jälkeen voi todeta ajatusten ja ihmisten olleen elinvoimaisia. Minua lähellä olivat Lasten piirustustapahtumat monena vuonna sekä pienet Laskiaisriehat. Toki yritystä oli herättää kulttuuripoliiittistakin keskustelua, mutta kulttuuri ja politiikka kohtaavat arjessa kovin harvoin ja usein pääasiassa rahanjaon ehdoilla. Yhdistyksen varttuneita jäseniä palvelee matkailu eri tilaisuuksiin, kohteisiin ja ympäristöihin viriketarkoitustaan ja tyydyttää myös sosiaalisia tarpeita.

Varsinaista keskustelua kulttuurista ei saatu aikaan, mutta äänestettiinhän Kuvataidejaostossa sentään Kampin metroaseman taidevalinnoista – osin jopa kuntalain vastaisesti ja vaatimuksestani siis kahdesti. Lopputulos ei taida miellyttää virkamiehiä, kun ulkoveistosta ei ole palautettu katutöiden valmistuttua paikalleen.  Terminä on ”kulttuuri” käytännössä jäänyt suppeaksi taidealaksi, vaikka se parhaiten ymmärrettynä kattaa kaiken inhimillisen toiminnan – niin maallisen kuin henkisenkin viljelyn.

 

 

pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet moncler outlet woolrich outlet