Intissä

Amerikanvuoteni johdosta astuin kenttäharmaisiin 1964 syksyllä ja säästöikäluokkana vapauduin lyhennetyllä palvelulla 1965. Kyllä oli morsianta ikävä – ei siis kivääriä – kun taas olin yksin. Ajankulustani huolehti tietysti Suomen raskas, eli Pioneerirykmentti Korialla, jossa luuloja ei enää tarvinnut minusta ottaa pois. Hommat hoitui, joskus vähän överiksikin – kuten kestävyysmaastojuoksun kertaaminen viidesti pienen ”punttauksen” johdosta. AUK:ssa rikoin sitten nilkkani ja jouduin pitkälle VP:lle (yli 100 päivää), josta oli se hyöty, että Helsingistä käsin saatoin vielä kerran osallistua Polin karsintakursseihin – ja tällä kertaa onnistuneesti. Kesä-alikessuna kiusasin sitten uutta ikäluokkaa jopa niin tarmokkaasti, että siviiliin pääsin varusmieskersanttina!

Kaikenlaisia runotunnelmiakin pyöri joutilaan yövartiomiehen päässä pakkashöyryisellä Kyminsillalla. Julkaiseminen Hakku-lehdessä ei ole minun vastuullani – tosin luvallani. Paras muistoni tosin on, kun alokasjoukkue komennettiin joenpenkereellä ”taakse poistu” ja heti perään ”huomio”, jolloin olisi pitänyt jäykistyä asentoon. No, minä otin asennon lennossa matkalla alas kohti Kymijokea jyrkkään rinteeseen, kun muut ihmettelivät kuinka poistutaan. ”Esimerkillistä, mutta vaarallista” oli lutin kommentti.

Ohi on!

pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet moncler outlet woolrich outlet