Amerikassa…

Norssin abiluokalla sattui niin, että USA:n Massachusettsissä olevan Wilbraham Academy:n oppilaskunta tarjosi lukuvuoden 1963-64 opiskelustipendiä sille, joka kirjoittaisi itsestään kiinnostavimman kuvauksen. Sattumalta raati ihastui minun sepustukseeni, josta en enää paljon muista: ehkä mainintoja edellisten kesien matkoista Saksaan ja Sveitsiin, Norssin Konventin rahastonhoitohomman sekä tanssi- ja ampumakerhojen perustamisen, American Week -osallistumisen, etc. – no olihan siinä selitystä.

Sattui myös niin, että penkkareissa tapasin tulevan vaimoni Marjan, joka sitten kesällä kihlattuna jäi vilkuttamaan Rotterdamin laiturille, s/s Watermanin viedessä minut yhdeksän päivän merimatkalle New Yorkiin. Hyvä että pyörremyrsky Arlenen jäljiltä olimme pinnalla Vapauden patsaan noustessa horisontissa.

Ystävällinen isäntäperheeni Kelly lapsineen Scott ja Allison majoitti minut kotiinsa 5th Avenuelle Central Parkin reunaan ja tutustutti minut maailmankaupunkiin, josta monet kokemukset olivat opiksi elämän moninaisuudesta hyvässä ja huonossa. Jouluiltamuisto heidän kotoaan: afroamerikkalaisen kokin valmistama rapeanahkainen kalkkuna, sinisten ilmapallojen peittämä takavalaistu iso kuusi (isä oli kuuluisa lighting designer, mm. Lincoln Center). Talon ovikenraali ei ollut pitkään ikäänsä poistunut kotikaupungistaan, jossa kaiken maailman ihmiset ja puertoricolaiset kansoittivat kadut ja puistot, ja joihin ilman taksia ei yöllä ollut menemistä. New York, New York… elämää ja kohtaloa tulvillaan ehkä vieläkin. Aattoillaksi tilattu Suomen puhelu ei tullutkaan, joten keskusneiti yhdisti heti – London – Amsterdam – Hamburg – Stockholm – Helsinki – numero??? ulkomuistista xxxxxxx – ring – rakas…?

Koulunkäynti senior-luokalla matematiikan, US-historian, Englanninkielisen kirjallisuuden ja runouden sekä Euroopan ja kansainvälisen taiteen parissa oli helppoa, sillä olihan Norssi jo tarjonnut vahvan ja jopa kilpailukykyisen tietopohjan asioihin. Uutta tässä sisäoppilaitoksessa oli opetustilanteiden keskustelevuus, kriittisyys ja luovuus ilman auktoriteettejä. Itselleni aika täyttyi mm. muutaman Hellaakosken runon kääntämisessä, mikä herätti jopa huomiota. Hauen laulussa auttoi loppusäkeen syvä tunnelma, jonka jäljitin lähes sanamukaisena sitaattina Raamatun luomiskertomuksesta, ohessa sitaatti myös englanniksi. Hellaakoskella olisi runossaan allegorian ohella arvokysymys luonnontieteilijä-minältään.

…” kuin vetten paino ois tullut yli ja yksinäisyyden kylmä syli.”

… ”as if waters´ weight had faced you and the cold embracement by solitude.”

Aika Amerikassa kävi myös pitkäksi ja kaipuu morsiamen luo oli mahdoton. Vähistä viikkorahoistani meni moni taala postimerkkeihin, mutta sama tuska oli lohdutuksekseni vastauskirjeissä Suomesta. Tähtikirkkaat Uuden Englannin talviyöt veivät katseeni usein ”koilliseen”, teki kai hyvää henkiselle kasvulleni olla yksin. Koulun lopussa jokainen graduate asetti merkitsemänsä kiven ”Seniorimuurin” päälle: minun kivessäni luki ”Mercury to Misty”. Heti seuraavalla koneella lensin takaisin Suomeen. Ei mitään 99 päivän ja 99 taalan Grayhound-matkaa USA:ssa – vaan heti pois – Sorryyy!

 

 

 

pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora pas cher pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet pandora outlet louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher louboutin pas cher peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet peuterey outlet moncler outlet woolrich outlet